Miksi, oi miksi? Kertkokaa mulle

Kirjoitan hyvän mielen postauksia, mutta tämä ei ihan ole sellainen. Olen pohtinut tätä asiaa jo monta vuotta ja vihdoin "uskalsin" julkaista tämän postauksen. En vieläkään ole varma olisiko se pitänyt jättää luonnoksiin. Toivonkin tämän herättävän keskustelua, kertokaa mulle, valaiskaa mua asiasta, jos teillä on kokemusta.

Haluan vielä sanoa, että tarkoitus ei ole missään tapauksessa haukkua tai arvostella ketään, en myöskään ole kyllästynyt työhöni tai elämääni, rakastan molempia suuresti sekä asiakaspalvelua ja alaa, jonka olen valinnnut asiakkaitani unohtamatta. Mutta ihmettelen vain kovasti tätä asiaa, johon olen törmännyt lukuisia kertoja vuosien varella ja siksi päätin nyt siitä kirjoittaa.

Aihe on ihmisten käyttäytyminen pienissä putiikeissa.

Törmäsin tähän "ilmiöön" jo opiskeluaikoina ollessani harjoittelussa pienessä vaateliikkeessä. Silloin tällöin ovesta astui sisään asiakas, joka osti tuotteita ja automaattisesti oletti kassalla saavansa alennusta. Muistan ensimmäisillä kerroilla olleeni aivan äimänä, kun asiakas alkoi kassalla vaatimaan alennusta puserosta joka oli juuri saapunut liikkeeseen ja hän oli sitä mieltä, että hinnasta ehdottomasti voidaan neuvotella.

Ollessani isossa ketjukaupassa harjoittelussa en törmännyt kertaakaan asiakkaaseen, joka olisi alkanut kassalla neuvottelemaan hinnasta tai vaatinut alennusta. Miksi näin? Mikä saa asiakkaan ajattelemaan, että pienessä putiikissa omistaja antaisi heti alennusta ja sitä on ihan sopivaa myös vaatia? Mikä saa asiakkaan toimimaan näin? Miksei kukaan ala kinuamaan alennusta Alepan kassalla tai Sokoksella?

Pienen putiikin pitämäinen on ko. yrittäjän liiketoimintaa ja elinkeino. Vaatebisneksessä kuten monessa muussakin liiketoiminnassa ostetaan edullisemmin ja myydään kalliimmalla, ei se ole mikään salaisuus. Voitto-osuudesta maksetaan verot, liiketilan vuokra, vakuutukset ym. maksut ja summa mikä jää jäljelle on yrittäjän palkka. Joten miksi ihmeessä yrittäjän pitäisi antaa alennusta eli laskea omaa katettaan (palkkaansa) koska joku asiakas nyt niin vaatii? Onko asiakas mahdollisesti tehnyt jotain ansaitakseen alennuksensa? Ehkä hän ei tule ajatelleeksi, että tuotteessa oleva kate on yrittäjän palkka? Tuleeko asiakkaalle hyvä mieli, jos hän saa alennusta? Tuleeko hän ajattelleeksi, että alennuksen antaminen on yrittäjän pussista pois? Onko ostopäätös tosiaan kiinni siitä, että hintaa pitää pudottaa hieman vai onko tinkaaminen joillekin vain tapa? Ja kyllä pienissä liikkeissä saattaa ollaa kalliimpaan kuin ketjuliikkeessä, mutta siihenkin on syynsä.

Röyhkeämpiä tapauksia mitä olen kuullut on, asiakkaan "uhkailu" "en ota tätä takkia, jos en saa alennusta". Jos et kerran ole valmis maksamaan tuotteesta hintalapussa olevaa hintaa, et luutavasti tarvitse ko. tuotetta tai sitten voit ostaa vastaavan toisesta paikasta edullisemmin.
Lausahdus johon olen myös usein törmännyt: "mä otan nämä kaksi pukua, mutta sun pitää laskea niille tosi tiukka hinta" Miksi ihmeessä? Miksi minun pitäisi laskea hinta tuotteille, joissa on jo hintalappu? "Onhan näissä hinnoissa ilmaa!" Niin se "ilma" on yrittäjän palkkaa. Miksi ihmeessä yrittäjän palkkaa pitäisi laskea, koska sinä nyt siinä päätät haluta alennusta. Tulet liikkeeseen ja alat sanelemaan omia ehtojasi kaupanteolle, etkä kunnioita tippaakaan putiikin pitäjää ja suorastaa aliarviot hänen elinkeinoaan tuollaisella käytöksellä. Miksi?
Liiketoiminta olisi kovin tappiollista, jos kaikille asiakkaille pitäisi antaa alennusta tai myytäisiin jopa sisäänostohinnoin.

Olen ollut pienissä putiikeissä töissä naisten ja miesten vaatetuksen parissa sekä pitänyt omaa liikettä ja jokaisessa paikassa "näitä tapauksia" on tullut vastaan useamman kerran kuukaudessa.
Haluaisin siis kovasti tietää mikä saa asiakkaan toimimaan ja ajattelemaan näin?

Kerran törmäsin asiakkaaseen, joka vaati kassalla alennusta hyvin röyhkeällä tavalla. Katsoin asiakasta hetken hiljaa ja totesin ystävällisesti: olen pahoillani, mutta en voi antaa teille alennusta, koska a) en ole tämän paikan omistaja b) näiden tuotteiden myyminen on tämän yrittäjän elinkeino. Alennuksen vaatiminen on vähän sama kuin pyytäisit kassasta rahaa kaupan päälle. Mitä mieltä olisit itse, kun työpäiväsi päätteeksi pomosi tulisi ilmoittamaan sinulle, että palkastasi voidaan varmaan neuvotella ja vähennetään siitä tänään 30% ilman mitään syytä. Asiakas katsoi minua hetken hiljaa. Niin... joo... Hän totesi ja maksoi ostoksensa. Mietin pitkää, että meninkö liian pitkälle sanoessani asiakkaalle näin. Siihen menessä olin vain nähnyt niin paljon alennuksen vaatioita, että tunsin tarvetta sanoa jotain takaisin.

"Erikoisempia tapauksia" ovat olleet ne, jotka kassalla ilmoittavat: mä maksan tästä tän verran, vaikka hintalapussa lukee summa selvästi. Usein teki mieli kysyä heiltä, että menetkö samalla asenteella myös ruokakauppaan, ilmoitat kassalla maksavasi kanasuikaleista 2€, vaikka hintalapussa lukee 4,90€?

Kuulen mielelläni komenttejanne ja ajatuksianne: Asioitko pienissä kivijalkaliikkeissä? Vaaditko alennusta ostoksistasi? Oletatko saavasi alennusta? Jos niin miksi? Kinuatko alennusta myös isommissa liikkeessä? Jos et niin miksi? Mitä alennuksen saaminen sinulle merkitsee? Oletko tullut ajattelleeksi, että tuotteessa oleva kate on yrittäjän palkka? Tuleeko sinulle hyvä mieli, jos saat alennusta? Onko ostopäätöksesi alennuksen saamisesta kiinni?

Otsiksella vai ilman?

Kuten edellisessä postauksessa kerroin olen innokas hiustyylin vaihtaja. Viime postauksessa jaion kuvia hiuskriiseistäni ja tässä postauksessa on luvassa otsatukkakriisit. (Onneksi niitä ei ole yhtä montaa)
Otsatukka tuo mielestäni kivaa ilmettä kasvoille ja kehystää kampausta. Viisto-otsiksella olin monta vuotta, koska a)pidän siitä b) se sopii kasvoilleni.

vuosi 2007

Kun on aina vain pitänyt samanlaista otsatukkaa siihen kyllästyy ja haluaa vaihtelua...
Kokeilin viime vuonna tasaista otsatukkaa. Se oli kiva ja pidin siitä, mutta nyt kun katsoin itseäni kuvista vaakaotsis sai kasvoni näyttämään hyvin pyöreiltä. Not good.

kesä 2013 pallopää

Tasainen otsatukka sopii parhaiten pitkille kasvoille, kun taas viisto-otsis sopii sopii useille kasvojen muodoille. Alla olevassa kuvassa olin ollut pitkään ilman otsista, enkä osannut päättää haluanko otsatukan ja millaisen, joten tämä nyt on joku epämääräinen välimuoto, jonka sai kammattua sivulle.

kevät 2014

Nyt olen kasvattanut otsatukkaa pois. Mielestäni tämänkin toimii ihan hyvin.( Tän voisi vielä laskea lievästi viisto-otsikseksi.) Voi tosin olla, että kun saan otsatukan kasvatusoperaation loppuu, niin se lyhenee ja nopeasti. Katsotaa miten käy ;)

Oletteko te poteneet otsatukkakriisejä? Millaisia?

Hiuskriisejä

Tämä postaus sisältää muutamia hiuskuviani vuosien varrelta. Kuten niistä näkyy hiuskriisejä on podettu muutamaan otteeseen ;) Hiustyylini on vaihdellut paljon vuosien varrella. Olen hyvin kokeilunhaluinen ja kyllästyn helposti. Tavallinen tylsä kampaus ei ole mun juttu.

Hiusten pituudella on väliä. Olen huomannut, että moni nainen pitää "kynsinhampain" kiinni pitkistä hiuksista, vaikka ne eivät välttämättä ole paras vaihtoehto ko. henkilölle. Ja varsinkin, jos hius on ohut ja huonokuntoinen, se kannattaisi lyhentää. Periaatteessa pitkät hiukset vetävät ilmettä alaspäin, kun taas lyhyet nostavat. Tämä ei tietenkää päde kaikkien kohdalla, sillä joillekin pitkä tukka sopii erittäin hyvin. Toisia pitkät hiukset vanhentaa ja toisia nuorentaa. Vuosien varrella sitä tulee sokeaksi itselleen ja helposti jämähtää samaan tyyliin.

vuosi 2000, oma väri

14-vuotiaaksi asti omistin pyllyn päälle ulottuvat hiukset. Ovathan pitkät hiukset kauniit, mutta se peseminen on niin hankalaa ja jatkuvat harjaaminen. Super pitkiin hiuksiin on myös hyvin haasteellista tehdä itse kampausta. Kiharoista sai vain unelmoida, sillä raskas lasimainen hiukseni veti kiharat suoriksi hyvin nopeasti. Joten tukka vain oli aina vain auki, ponnarilla tai letillä. Äitini ei tietenkää antanut leikata hiuksia, olihan niitä kasvatettu 14 vuotta! Sain kuitenkin tarpeeksi pitkästä letistä, joten varasin ajan salaa kampaajalle. Tukka laitettiin letille ja letti leikattiin, se on tallessa (jossain?)Olin erittäin tyytäväinen muodonmuutokseen. Uusi kampaukseni oli hyvin lyhyt pystytukka viistolla otsatukalla (en löytänyt kuvaa tähän hätään lookista). Äitihän tietenkin sai kohtauksen, kun menin kotiin.

vuosi 2003, blondit hiukset ja pystykampaus on kasvatettu pois

Olin vuosia lyhyt hiuksinen. Kerran sain päähänpiston superlyhyeen keesiin. Parin viikon jälkeen olin kuitenkin sitä mieltä, että se on liian poikamainen. (keesikampauksesta en löytänyt julkaisu kelpoista kuvaa) 17-vuotiaana olin hiusmallina ja hiukseni värjättiin ensimmäisen kerran, minusta tehtiin blondi kerta heitolla! Oma värini on vaaleanruskea. Olin blondina monta vuotta, vaikka salaa aina ajattelinkin tumman sopivan minulle paremmin. Mutta olihan minulle tehty värianalyysi, jonka mukaan minulle sopii blondi.

Vuosi 2005, aikamoinen pehko

vuosi 2006

vuosi 2006 tai 2007 pidin todella liilasta väristä. Aika karsee kuva..

Hiusvärini on vaihdellut blondista, punaiseen, oranssiin ja mustaan. Parikymppisenä tukassani oli usein 3 eri väriä: blondi takaa, tumma edestä ja pinkki/petrooli/liila shokkiväri raita toisella sivulla.

syksy 2007 lyhyt ja siisti pystytukka, tässä kampauksessa viihdyin pari vuotta. Tumma väri myös kehysti kauniisti kasvoja ja toi niille väriä toisin kuten blondi.

Kun vihdoin hiukseni värjättiin kokonaan tummaksi olin erittäin tyytyväinen. Tumma sopii paremmin minulle.

Vuosi 2008. Sivuilla on teippipidennykset, ne ehtivät olla kokonaisen viikon, kunnes leikkasin ne saksilla irti, kun meni hermot. 

Pari vuotta oltuani tummatukkainen sain päähäni, että nyt on pakko saada blondi takaisin. En tiedä mistä se päähänpisto tuli. "Pakotin" kampaajan tähän operaatioon: värinpoiston ja kolmen peräkkäisen blondauksen jälkeen olin blondi, tosin hieman keltaisen-oranssi sellainen. Mitä hittoo tuli tehtyä mietin mielessäni, mutta en tietenkään sanonut sitä ääneen kampaajalle, joka oli käyttänyt puolipäivää hiusoperaatiooni. Hiuslaatuni on ilmeisesti vahva, sillä tuon jälkeen olisi tukka jo pitänyt tippua päästä.

Vuosi 2010. Aika karsee väri, se blondi oli vain pakko saada. Onneksi tätä vaihetta ei kauaa kestänyt.

Sain huomata, että lyhytkin hius voi mennä tosi huonoon kuntoon: en käyttänyt hoitoainetta ja suoristin hiukseni päivittäin ilman lämmönsuoja suihketta, kohta tukka olikin ihan purkkaa värinpoisto-vaalennuskäsittelyn jäljiltä. Joten jouduin hetken olemaan hyvin lyhyellä kampauksella.

koska hiukset menivät niin huonoon kuntoon, jouduttiin ne leikkaamaan näin lyhyiksi. Väriäkin alettiin pikku hiljaa tummentaa

Onneksi hiukset ovat kasvava luonnonvara:  hiukseni ovat jo kasvaneet hyvin takaisin, väri on musta viininpunaisilla raidoilla tehostettuna.

Vuosi 2011, hiukset ovat taas hieman lyhentyneet. Väri on musta blondeilla raidoilla, tästä lookista pidin hyvin paljon.

Pari vuotta sitten kaipasin hiuksiini totaalista vaihtelua. Olin kyllästynyt lyhyeen tukkaan sekä joka päiväiseen pesu-föönaus-suoristus-tupeeraus-vaha-lakka-operaatioon. Halusin laittaa hiukseni jotenkin muutenkin kuin pystyyn. Lisäksi podin kovaa kriisiä siitä, että onko pystytukka liian teini tämän ikäiselle. Annoin hiusteni kasvaa, pian ne ulottuivat olkapäille. Jonkin aikaa pidin pitkistä hiuksista: oli ihanaa laittaa tukka ponnarille tai tehdä kiharakampaus. Eikä pitkiä hiuksia tarvinnut pestä joka aamu.

Syksy 2013

Pitkissä hiuksissa hiusten kunto näkyy välittömästi. En ole koskaan välittänyt hoitoaineesta, sillä se lätistää kampaukseni, föönasin, suoristin, kiharsin ja kreppasin hiuksiani melkein joka päivä, en käyttänyt läheskään aina lämmönsuojasuihketta ja alla saattoi olla edellispäivän lakkakertymät, koska eiväthän ne oikeasti hiusten harjaamisella kokonaan lähde pois. Tähän päälle vielä useat värikäsittelyt, värinpoistot ja vaalennukset liukuvärjäyksineen. Kuten kuvasta näkyy hiukseni ovat aikas huonossa kunnossa... Yllä oleva kuva kyllä havahdutti minut siihen, että pitkät hiukset eivät taida olla mun juttu. Alla olevassa kuvassa latvoja on leikattu reilusti ja väri vaihtui taas tummaksi.

Syksy 2013

Koska hiuslaatuni on lasimainen ja liukas, jouduin tekemään paljon töitä saadakseni kampauksen kuohkeaksi, muuten se roikkui vain päätä pitkin. Ja kuka sitä jaksaa kihartaa hiuksensa joka päivä? Kiire aamujen kampaus olikin iso panta ja ponnari. Olin jo jonkin aikaa miettinyt hiusten lyhentämistä vanhaan ihanaan pystykampaukseen. Aikani tukkakuvia katseltuani tulin tulokseen, että pitkillä hiuksilla näytän väsyneeltä ja kasvoni näyttävät hyvin pyöreiltä. Ei hyvä!

En kuitenkaa "uskaltanut" heti kerrasta lyhentää niin reippaasti, joten tyydyin polkkaan pariksi viikoksi. Mielestäni se oli kuitenkin liian paksu ja mummomainen minulle.

Kevät 2014

Kevät 2014. Kakkukampaus on suosikkini, koska sen voi tehdä lyhyeen ja pitkään tukkaan.

Nyt olen tyytyväinen kampaukseeni ja tummaan väriin. Olen jopa opetellut käyttämään hoitoainetta pari kertaa viikossa ja hiustenkunto on selvästi parantunut. En enää suorista hiuksiani päivittäin. Vahan käytön lopetin jo ajat sitten, kun löysin mahtavan hiuspuuterin. Sillä ja lakalla saan ihanan kuohkean kampauksen ja vaikka koko tukan pystyyn, jos siltä tuntuu. Ja hiuskriisikin on selätetty, ihan hyvin tämän ikäinen voi pitää hiuksia pystyssä tyylikkäästi ;) Jos jotain olen näistä hiuskokeiluista oppinut, niin sen etten enää blondaa hiuksiani! (vaikka tällä hetkellä haaveilenkin pastellipinkistä tukasta) ;D

Tälläisellä pehkkolla nyt mennään eli vanhaan tyyliin on palattu syksy 2014. 

Yllä olevan kuvan kampaaja käynnistä on vain 2 viikkoa ja tukka on jo aikamoinen pehko. Lyhyellä kampauksella täytyy taas sitoutua säännölliseeen kampaajalla käyntiin, että tukassa pysyy edes jonkunlainen kontrolli, mutta toisaalta onhan se kampaajalla käyminen niin ihanaa itsensä hemmottelua ;)

Tulossa postaus, jossa jaan otsatukka kokeiluitani.

Onko teillä ollut hiuskriisejä? Millaisia?